Tekstit

Syksy on kohta taputeltu

Syksykin on kohta taputeltu ja marraskuu on mulle jo täysi talvikuukausi. Oli lunta tai ei! Toivottavasti ei tulisikaan tänä talvena pahemmin lunta. Ei vaan jaksa, perhana! Täs kuussa kivut on tuntunut painavan pahasti päälle ja se on vähän vienyt fiilistä alemmas.

Pelottaa että joko ne taas lisääntyy. Sitä kipua on tosi hankala kuvailla. Sellasta jäytävää ja jomottavaa, sykkivää kipua koko ajan. Sitä ei pääse karkuun. Sen kanssa toki oppii elämään ja pakkokin se on oppia jos elää nimittäin meinaa. Mutta mitään mielekästä se ei ole.

Mä tuossa yks kerta laskin paljonko sitä viikossa tulee nukuttua. Siis ihan piruuttani. Tekisi mieli enemmänkin laitella niitä joskus ylös, mutta miksi mä niin sitten tekisin? :D Ei siinä olisi mitään järkeä. Ennemmin kirjoittelee sitten jo vaikka kauppalistaa.

Mun kirjoittelutkin on nykyisin vähä pakkopullaa... Ei jotenkin nappaa. Kirjoitat näitä valitusvirsiä yksikseen. Oon kyllä miettiny että laitan hetkiseksi (taas) tämän näkyville vain itselleni. Ja …

Fyssarikäynnillä

Mulle määrättiin neurologilta fyssarin sarjakäynnille jo keväällä. Kun ei rahaa ole, niin olen siirtänyt ja perunnut jo pariin otteeseen. Nyt viimeviikon neurologin käynnillä sain määräyksen että nyt on mentävä. Olen sen verran huonossa kunnossa että olen päästä varpaisiin aivan jäykkä ja jumissa. Kiitos vaan KuTyn mikä osaksi on huonontanut tätä mun olotilaani.

Fyssari oli suoraan sanottuna järkyttynyt tähän mun tilanteeseen. Mulla on hermopinteet täysin jumissa. Niska ja hartijaseutu on aivan kosketusarka. Nyt sain kotiharjoitteiksi pari ohjetta, millä lähdetään avaamaan jumeja. Lisäksi sain TENS-läpyskät kun omat on loppu.

Hän oli ihan järkyttynyt, että miksi hemmetissä mut on laitettu KuTyyn kun olen tässä kunnossa? Hän paineli ja väänteli koko kroppaa ja sanoi ettei ole kyllä aikoihin noin jumissa ja kipeänä olevaa tavannut. Mulle on ilmestynyt tooooodella arka kohta alaselkään. Se on kooltaan ehkä jotain 5*5 senttiä ja ihan hirveän arka.

Lisäksi sain kysyttyä nyt tuosta vasemman …

KuTyn viides viikko ohi

Kuva
Nyt oli pakko kirjoittaa. Motivaatio totaalisesti kuopattu. Mä oon ollu niin kipeänä.Viime yönä katsoin kelloa vielä 5:29 ilman että on nukkunut silmäystäkään, niin voi helvatti oikeasti.



Aamulla herätys seitsämän jälkeen. Pitäiskö sitä jaksaa? Tehdä yhtään mitään? PITÄÄ! Hitto että nää unettomat yöt menee niin tunteisiin mulla. Mä en oikeesti jaksais yhtään enää olla tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa. Kivut eivät enää helpotu välipäivinä ja mä olen aivan loppu.
En ymmärrä miten mä jaksan noilla tunneilla ja näillä kivuilla vetää päivästä toiseen?

Nyt tuntuu että loppuu oma kärsivällisyys ja jaksaminen :( Olen niin yliväsynyt etten edes pysty ajattelemaan mitään. Muisti on mennyt ja väsyttää aivan järjettömästi, mutten saa nukahdettua.

Voi kun joku välittäisi noista Varman, Kelan tai Te-keskuksen tyypeistä. Tai edes tuolla työpaikalla ohjaaja. Tänään näin tuolla duunipaikalla tuon yhden kolmesta TE-keskuksen palaverin tyypeistä. Voi että mua vähän sieppas. Ne katteettomat lupaukset…

Somemaailma ja todellisuus

Olen nyt kuopuksen palattua koulunpenkille löytänyt itselleni muutaman blogin mitäolen alkanut seurailla ajankuluksi. Ihan senkin takia että en vaan tönötä tyhmänäsohvalla vaan että saan jotain ajattelemisen aihetta seuraamistani blogeista. Joskus seurasin enemmänkin blogeja. Lopulta en vain jaksanut kun en pystynyt istumaanpaikallani kipujen takia. Seurasin paljon sisustusblogeja, mutta äh, enää niistäkäänen saa juuri mitään irti, kun ne mitä lueskelin alkoi olla pelkästään "ostin tätä jaostin sitä"-aiheisia. Ja tälläsellä väliinputoajalla ei ole sitten mitään mahista hankkia mitään kallista, niin jätin nekin sitten lukematta. Tänä päivänä sosiaalisen median luomien paineiden vuoksi hehkutetaan onnea, luodaan kulisseja, ostettaan tavaraa vain sen takia että voidaan niitä esitelläsomessa ja ei näytetä sitä raakaa, haurasta, todellista puolta useinkaan. Enkä sano, että aina välttämättä pitäisikään. On hyvä myös suojella itseään. Mutta moni luo ympärilleen kuoren, joka ei ole…

Omia mietteitä elämän kulusta...

Kuva
Hei taas,

olen tässä ajatellut pääkopassani kaikkia ajatuksia elämässä. Miksi hitossa minun pitää kärsiä näistä kivuista? En ole pystynyt elämään enää vuosiin normaalin ihmisen elämää, vaan jatkuvasti pitää ihmetellä miten rahat riittää kaikkeen perus juttuun. Kaupassa pitää käydä tottakai ja sekin pitää tehdä feikaten ja sitten kärsitään sen takia loppu päivä. Miksi en vain kehtaa mennä sinne klinkuttaen, naama norsunvitulla ja kivuista punaisena? Jaa-a, hyvä kysymys!!!

Parin kuukauden päästä tulee 10vuotta kun olen ollut näitä työkokeiluja lukuunottamatta pois työelmästä. Kivut ovat vuosien mittaan pahentunut ja välillä tuntuu että mitä hittoa pitäisi tehdä ettei kroppa olisi kokoajan niin kipeä tai krooninen migreeni uhkaisi nurkan takana tainnuttaa makuupotilaaksi vähän väliä?

Kesä oli ihana, siis säältään! Vaikka oli KUUMAA ja painostavaa ilmaa, eikä migreeni sen takia ollut mikään helppo kaveri, silti nautin tästä kesästä. Vihaan talvea ja se sieltä tulee vauhdilla. En voi siet…
Neljän viikon verran ollaan menty jo KuTyä. En tiedä mitä ajattelis. Viikonloppuna ei edes kiputila normalisoitunut ja ma sekä ti olin taas töissä. Vaikka päivä on lyhyt töissä, ei silti kivut ole helppoja kestää töissä. Puhumattakaan kivuista kotosalla.

Mua niin ärsyttää kun tuollakin työpaikassa osa on että "Voi, kyllä sä siitä paranet!" tai "Oletko koittanut jos Burana auttaisi? Mulla auttaa se, se on tosi vahva lääke!" VOI VITTU! Sillon tekis mieli näyttää lääkelista mitä mä vedän päivittäin ja kysyä, että "Noh, mitenkäs on? Missä kunnossa sä olisit näiden lääkemäärien jälkeen????!"

Mua niin kiukuttaa taas. Entistä kipeempänä kun kivut vie voimat ja loputkin unet. Eikä pysty edes olemaan missään asennossa tai paikassa, ilman että kivut jomottaa niin paljon että olo on aivan levoton.

Lisäksi tuolla on ollut massiivinen flunssa-aalto. Maanantaina siellä oli jengi aivan kipeenä. Tulivat silti töihin. Ja yskivät suoraan päin naamaa. HYI HELVETTI! Ja meikäl…

Värit

Värit on mulle melko yksi selitteisiä. Lähes aina mulla on päällä mustaa. Jotain pientä värin pilkahdusta voi olla jossain mutta pienesti :D Vaatetuksessa toi musta on mun ykkönen. Olen muutaman kerran jopa tilannut jotain kuviollista, mutta ne jäävät käyttämättä. Jotenkin harmittaa itseäkin, kun vaatekaappi on mustaa pullollaan, mutta tiedän ettei muuta juuri käytettyä tule :(

Sisustuksessa taas suosin paljon valkoista Meillä kun on vanha rintamamiestalo ja huoneet ovat pieniä. Olkkarissa meillä on kaikki seinät valkoiset, tai itseasiassa kaikissa muissa huoneissa paitsi makkarissa on tehosteseinä. Siihenkin olen totaalisti kyllästynyt ja tekisi mieli se vaihtaa.

Haluaisin harmaan tai mustan sohvan, mutta me joskus rempatessa laitettiin lattiaan Afrikanpähkinä-laminaattia eikä siihen väriin sovellu tietenkään harmaa tai musta sohva. Eikä lattiaa ole järkevää vaihtaa kun ei ole vaihdon tarpeessa.

Kyllä mä haluisin ehkä olla vaatetuksessa värikkäämpi, mutta mua kauhistuttaa ajatus siit…

Syksyiset terveiset

Ei mikään lemppari vuodenaika meikäläiselle. Ainoa asia mistä pidän syksyssä, on tunnelmavalot ja kynttilät.  Pimenevissä illoissa ne näyttävät kauniilta.

Kuten oon tainnut ennenkin mainita, inhoan talvea ja syksyä. Kylmää, pimeää, sateista, pakkasta, lunta...ynh, ei oo vaan mun juttu!!!

Tosin tälläselle raihnaiselle on ihan kivaa aikaa kun ei tarvitse stressata sitä kun mies joutuu leikkaamaan nurmikkoa tai hoitaa kastelua ja pihaa ulkona. Kun itse ei pysty ja jaksa. Ja kipujen myötä on mennyt kiinnostuskin tuollaisiin asioihin! Mutta talvi tuo tullessaan lumet pihalle ja kolaamisen. Mies parka :(

En tiedä, on alkanut enemmän vaan kyrpimään tää olotila. Noiden työkokeilupäivien myötä kivut on ja pysyy. Ei helpotusta. Olen vain yrittänyt sitkeästi siivota pienemmissä erissä ja valmistaa tosi tylsiä ruokia! No edes jotain on saatu mahanpohjalle.

Nytkin on perjantai, fiilis paska! Pitäisi jaksaa hiukan imuroida, mut KuTyn takia on vaan niin kipeä. Jopa henkisellä tasolla alk…
Eilen tiistaina tuli kolmas viikko on takana kuntouttavaa työtoimintaa. Olen kyllä tykännyt olla siellä, kun on saanut vähän päiviinkin vaihtelua, MUTTA...huono tai itseasiassa ihan järkyttävän huono juttu on se että vasta maanantain ja tiistain yhteensä 8h työpäivän kivut alkavat poistumaan lauantaina ja kas...sunnuntaina lataudutaankin sitten seuraavan viikon kipuihin.

Onko mitään järkeä? Porukka on mukavaa...Paikassa toimin siis avustaja. Ja jos avustajan hommia ei ole, siellä tehdään sitten myyntiin ja tilauksiin erilaisia käsitöitä(siis sillä osastolla, millä itse olen). Just mun juttu toi näpertäminen. Ei siellä juuri ole avustajan tarvetta tällä hetkellä. Yhdellä naisella joka tuli eilen, on oma avustaja-tulkki, joten ei hänkään tarvitse apua...

Sen enempää KuTy-paikkaa en avaa. Nyt sitten on keskiviikko ja tämän viikon KuTy takana. Ja nyt toivutaan taas. Ihan kuin koko viikon olisi töissä. Tää alkaa olla jo henkisestikkin melko paineistettua. En enää tiedä mitä ajatella. Olen k…

Kuulumiset syyskuusta

Voi että, se kesä totaalisesti meni. Mulle syyskuu on täysin syksyä. Illat on pimentyneet ja plaah, talvi lähestyy. Ei yhtään kiva.

On se niiiiiiiiin väärin, että suomessa kesä on niiiin lyhyt! Tosin...tänä vuonna ollaan saatu nauttia/kärsiä lämmöstä tai kuumasta helteestä. Vaikka mulla  migreeni otti moneen otteeseen usean päivän putken tuosta kesän kuumuudesta, silti mä en halunnut valittaa, koska tulossa taas rankka talvi jolloin mä olen pulassa...

On alkanut taas lasten koulu. Jonkin näköinen rytmi on löytynyt. Ja kohti uusia haasteita ollaan menty :) Pojalla alkanut lukio ja tyttärelle toisen asteen toinen vuosi. Tsemppiä murut <3

Eipä omaan elämään kuulu mitään kummallista. Työkokeilu ei onnistunut tälläkään kertaa. Kivut tuli niin voimakkaina, että en tehnyt muuta kotona kuin väänsin itkua. Mies joutui kuljettamaan pojan koulusta kun en voinut mennä autonrattiin. Hän joutui myös töistä kotiin tullessaan laittamaan ruoat yms. Lääkäri ihmetteli tätä työkokeilu-pakkoilua ett…

Hei hei elokuu

+   Kynttilät
+   Rytmin palautuminen
+   Omppuhillon teko meille ja tyttären kotiin
+   Onnistunut lääkärireissu



-   Koulujen alku painoi päälle
-   Epäonnistunut työkokeilu joka vain jatkuu
-   Kovemmat kivut työkokeilun takia
-   Suurempi kiukku, vitutus ja harmitus kaikesta kivusta(Varman, Kelan ja TE-toimiston takia)
-   Syksy on tullut
-   Tyttären ikävöinti että miten hän pärjää ja pääsee talvella asemalle
-   Itseinho ja häpeä siitä kun kivut jylläävät työkokeilun takia pahemmin ja koti on ruokoton!


Kirpputorit

Kuva
Kirpparit, kirppiset, kirpputorit, second handit jne.

Tälläsen kierrättäjän unelma. Niitä me ollaan kierrelty meidän "kesälomareissuna". Ihan siis naapurikuntien vaan, mutta kuitenkin. Jotain kivaa on tarttunut mukaankin. Ikinä en osta mitään kallista, ei olisi rahaakaan, mutta sellasta pientä sisustuksen piristystä useimmiten tulee hamstrattua :)

Kaikista ei löydy tietenkään ja joistain en malta kuitenkaan ostaa. Yks sellanen mitä olen jälkikäteen harmitellut oli mini koristekaappi. Korkeutta olis jotakuinkin 35senttiä ja leveyttä oikso 25cm. Kaunis kun mikä ja hintaakin "vaan" 14.5e mutta kun rahaa ei ole, niin ei tullut ostetua. Ja se on kaivanut mieltä useasti jälkeen. Se oli tosi kaunis ja paikkakin olisi ollut sille ihanuudelle. Noh, ei voi mitään.

Mitä sitten olen löytänyt...en paljoa, mutta jotain :D Koiran palkintoluille kivan purkin keittiöön muurin krantil. Pysyy aamupissatuksen jälkeiset palkintoluut tuoreina, pölyttöminä ja siististi ojossa.
Kuvassa nä…

Kaksi viikkoa kuntouttavaa työtoimintaa takana...

...ja tänään taas sellaiset tuskat päällä, että oksat pois. Teen nyt 2 päivästä työviikkoa ja sitäkään selkä ei kestä. Viime viikon ma ja ti kun olin töissä, lauantaina alkoi normalisoitumaan elämä kipujen kanssa eli silloin alkoi olla ne töistä tulleet kivut pois. Sunnuntaina olikin sitten hyvä fiilis, kun oli ne "peruskivut" enää päällä, kunnes taas maanantai-aamu koitti ja seuraavan viikon ensimmäinen työkokeilupäivä. Pari tuntia meni vielä jotenkin, mutta taas alkoi lyödä kivut tosi kovaa päälle.

Hammasta purren tein duunit mitä oli käsketty. Kun pääsin kotiin, löi vielä migreenikin kaikesta stressikivusta päälle. Harmitti, itketti ja oli niin pettynyt olo. Ei auta. Jos kroppa ei kestä, vaikka mieli kestäiskin, sille ei voi mitään. Mutta kun en halua olla luovuttaja.

Maanantai-tiistai välinen yö olikin aivan kauhea. Sain nukuttua hieman reilu 2 tuntia. Yö meni valvoessa, kivut olivat hirveät. Aamulla teki mieli heittää hanskat tiskiin ja ajaa suoraan lääkäriin ja ottaa sai…

Mutsi

Kuva
Olen niin kyllästynyt sen toimintaan. Se haukkuu aivan kaikkia. Omia sisaruksia, mua ja mun perhettä, mun kavereita, miehen vanhempia ja huvittavinta että mun tyttären poikaystävää ja sen vanhempia. Vaikka poikaystävän vanhempia ei ole koskaan edes nähnyt tai edes keskustellut heidän kanssaan.

Tuossa reilu kuukausi sitten meni taas välit poikki sen kanssa. Olimmekin "teennäisissä" väleissä noin 7kk.  Viime vuonna ei oltu tekemisissä juuri lainkaan. Ja sekin teennäisyys johtui siitä että mutsin äiti stressasi siitä että olemme riidoissa. Ja nyt kun hän on haudassa, ei tarvitse sitäkään teennäisyyttä jatkaa turhaan ja kuunnella jatkuvaa napinaa siitä miten mä teen kaikki väärin. Koskaan hän ei tee mitään virheitä tai ei siis suostu myöntämään sitä.

Mistä tämä kaikki sitten juontaa juurensa? Siitä että kun mä en tee koskaan mitään oikein! Ja se että hän ei voi soittaa mulle ikinä/koskaan/milloinkaan kun "mulla on kiire"!? Mitä siis vittua oikeasti? Voiko joku olla oi…

Mitä on onni?

Kuva
Tulen iloiseksi melko pienistä asioista, kuten kivoista viesteistä, ystävän soitosta, auringonpaisteesta, arvontavoitoista, saunahetkestä ja siitä kun itselle rakkailla ihmisillä sekä eläimillä on hyvä olla.

Onnea on lasten iloisuus, kummitytön halaus tai lemmikkien hyvä vointi. Onnea on pehmisjätskin ensi nuolaisu, perjantain kourallinen sipsejä ja kylmä Cola tai Jaffa. 

Onnea on hyvä ruoka, puhdas koti ja hyvä mieli.

Onnea on lämmin tuulahdus aurinkoisessa säässä. Koiran tunkeminen kainaloon. Koiran kuonon hipaisu poskessa.

Onnea on oma rauha, oma-aika ja omat ajatukset. Ei kiukuttelua eikä  jääräpäisyyttä. Onnea on hyvä musiikki tai telkkariohjelma.

Onnea on puhtaat lakanat, pienet ajelureissut, kirppislöydöt jotka oikeasti ovat todellisia löytöjä itselle.

Onnea on kauniit kukkaset

Onni on moninainen asia, mutta sen ei tarvitse olla mikään suuri juttu. Pienestäkin asiasta voi olla onnellinen...

Onnea on mun tytär ja poika <3





Toinen päivä KuTy:a

Yö meni ihan järkyttävästi. Ensimmäinen päivä työkokeilua sai aikaan sen että nukuin kipujen takia entistä huonommin. Migreeni vaivasi, selän kivut olivat sitä luokkaa että yöllä väänsin hammasta purren itseäni ylös sängystä ja takaisin makuulle, monta kertaa. Jalat särkivät hermokipujen "ansiosta"... Eikä lääkkeistä tuntunut olevan enää apua.

Aamulla kuitenkin sitkeästi aamulääkkeiden jälkeen lähdin taas sinne KuTyyn. Siellä on yksi ystäväni töissä ja hän sanoi että näytän tosi kipeältä.  Huomasin taas peitteleväni todellista kipua vaikka ei tarvitsisi. Sitkeästi tein määrätyt työt vaikka kipukohtauskin tuli ja makasin lattialla. Vaikka työpäivän kesto oli 4h taas, olin kotiin päästyäni aivan loppu. Kipukohtaus kesken työpäivää vei voimia entisestään. Hermokivut on tälläkin hetkellä niin kovat että jalat eivät oikein kanna kunnolla ja turvallisesti!!! Mieli olisi päästä hieman kävelemään pihalle, mutta en uskalla mennä ulos jollen pääse rappuja takaisin ylös. :( On tämä niin…

Ensimmäinen päivä takana

...nimittäin KuTy:a, eli kuntouttavaa työtoimintaa. Oli sitten sopivasti vielä migreeniputkikin päällä, neljättä päivää takana migreeniä. Alta neljän tunnin yöunet ja hirveät kivut. Ei kovin kuntouttavalta toiminnalta vaikuta.

Eihän siellä nyt oletetakkaan että olisin kunnossa, mutta mua se harmittaa itse. Vaikka paikka onkin sellainen missä on meitä KuTy:laisia sekä muunlaisa kuntoutujia, silti mä häpeän itseäni.  Mä en jaksa ja pysty keskittymään, oon väsynyt ja aivan puhki jo parin tunnin jälkeen. En tiedä miks mun pitäis sitte jaksaa(kun mulla on ihan oikeuskin olla väsynyt näillä kivuilla ja unilla)...kai se oma pääkoppa vaan on niin outo että olis niinko pakko selviytyä vaikkei kykenisikään. En tiedä.

Kotiin kun pääsin, väänsin melkein itkua. Työkokeilussa koitin vain sitkeästi hymyillä ja jutella vaikka tuntui että ettei kertakaikkiaan vain jaksa. En jaksanut tehdä ruokaa, en siivota, en tehdä mitään. Välillä istuin, välillä kävelin ja välillä makasin. Kivut oli kovat ja kipuk…

Pikaiset kuulumiset

Kroppa petti totaalisesti taas. Nyt on menty kovilla kivuilla taas pari päivää. TENS-laite ja kylmäpussit on lääkkeiden lisäksi ihan turhia!

Kipu on ollut ihan jäätävä. Ei ole hyvä missään. Hermokivut viiltää jalkoja jatkuvasti, selkä on kuin tulessa. Ja se stressaa taas ihan mukavasti, että onko tämä nyt taas uusi tila vai vain joku huonompi kausi?

Saas nähdä. Eipä täällä muuta kuulu kuin paskaa :D

Pelko

Nyt ovat kuopuksen koulu alkanut, esikoisen vasta ensiviikolla. Mulle tullut hirveä pelko heidän pärjäämisistään. Yhtäkkiä!  Olen yöllä valvonut entistä enemmän, olen ollut tosi hermostunut ja levoton siitä että kumpikin on nyt opiskelijoita ja elämän välineet käsissä.

Mä koitan saada omat ajatukset kasaan että kaikki sujuu ja menee hyvin! Mutta jotenkin stressi ja levoton mieli valtaa. Hyvinhän ne varmasti pärjäävät, mutta silti vaan itsellä kova huoli kaikesta. En mä ainakaan osaa auttaa lukion tehtävissä...tai tyttären ammattiopinnoissa. Ja mies nyt ei pahemmin viitsi ylipäätänsäkkään auttaa noissa. "Selvitä netistä!" tai "kuuntele tunneilla!" on ne vastaukset, vaikka hänellä todellakin olisi osaamista enemmän kuin minulla. Entä jos vaan ei yksinkertaisesti osaa ja siinä tapauksessa koulu menee huonosti. Mä oon niin surkea ollut koulussa ja tän sairastelun myötä mä en pysty keskittymään niin että pystyisin itse oppimaan jotain ja neuvomaan vielä eteenpäin. Valit…

Kalliita hankintoja

...meidän perheelle.  Joillekin ne ovat vain pikku summa, mutta ei meille. Nimittäin lasten koulukirjojen ostot. Viime vuonna meni tyttären kirjoihin ja muihin varusteisiin muutama satanen. Nyt aloitti kuopus opiskelun ja  ainoastaan yhden kirjan saimme hankittua käytettynä. Ei ollut halpaa, ei, reilu 150e meni yhden kurssin kirjoihin.

Nyt päätinkin, että kun kirjalista on valmiina, niin alan hankkimaan jo nyt seuraavan ja sitä seuraavan kurssin kirjoja valmiiksi. Kuopus haluaisi kyllä digikirjoja hankkimalleen läppärille, mutta ne tuntuvat ihan älyttömiltä. Esim. äikän jakson kirja on vain 6kk voimassa. Ja maksaa melkein saman verran kuin painettu kirja. Järjetöntä. Painetun kirjan voi myydä, mutta ei digikirjaa, joten se menee täysin "harakoille". Ompa fiksua :(

Kyllä opiskelu on mennyt ihan älyttömäksi. Itse joskus...kröhöm, "muutama vuosi sitten" ei todellakaan mennyt vuositasolla monta sataa kirjohin yms. mitä nykyisin menee. Ja sitten ihmetellään miksi kaikki …